:D
porkkanakakku on HYVÄÄ.
At uni, working my ass off !
mulla on ihana ystävä. <3
tiistai 10. huhtikuuta 2012
maanantai 9. huhtikuuta 2012
i get high on a buzz
I lay on my bed, my comfy wide bed, I stare out and I see spring...
Monet lähtivät kotiin pääsiäiseksi. Kaveri lähettää terveisiä isältään Helsingistä. Minä rullaan kaulahuiviani tiukemmalle kuristusotteeseen kaulani ympärille, kuristajaboaa, joka kiristää siit kohtaa kurkkua sen verran, ettei nielaiseminen satu.
Luen, lähinnä. Haaveilen tulevasta viikosta, ja ajasta isäni luona ensi kuussa, kun vien J:n sinne. Hyvitystä, ja hauskanpitoa. Sen täytyy onnistua. Ja sitten... mitä?
Juhlia, laavua, ihmisiä, puheensorinaa, juttelemista, peruselämää, tänään pitää lähettää kutsu: älä unohda. Kouluhommien lukeminen ei luonnistu. Viisi minuuttia tätä ja viisi minuuttia Oksasta ja Lovecraftia. Pasilaa, ellei netti lagaisi. Kesätöiden miettimistä. KESÄN miettimistä. Verho on auringon edessä, olen vampyyri.
Jos menenkin ja tapaan ihmisiä, ei mulla oo niille mitään sanottavaa. En jaksaisi sanoa yhtikäs mitään. Mitä mä keksisin, mikä ei ole jo sanottu aikaisemmin. Ja ainaiset ihmissuhdekuviot, ja ainainen kreisibailaaminen, että jaksais taas sitä mielettömyyttä. Olipas ilta, huhhuh. Mitenkäs toi politiikka, tai vaikka filosofiset pohdinnat. Ehkä multa on vaan loppunut sanottava. Siinä tapauksessa ei kai mun auta muuta kuin pysyä poissa tai olla hiljaa. Mä en jaksa sanoa mitään, ellen tiedä, että se on sen arvosta, että päästän sen ulos itestäni.
Monet lähtivät kotiin pääsiäiseksi. Kaveri lähettää terveisiä isältään Helsingistä. Minä rullaan kaulahuiviani tiukemmalle kuristusotteeseen kaulani ympärille, kuristajaboaa, joka kiristää siit kohtaa kurkkua sen verran, ettei nielaiseminen satu.
Luen, lähinnä. Haaveilen tulevasta viikosta, ja ajasta isäni luona ensi kuussa, kun vien J:n sinne. Hyvitystä, ja hauskanpitoa. Sen täytyy onnistua. Ja sitten... mitä?
Juhlia, laavua, ihmisiä, puheensorinaa, juttelemista, peruselämää, tänään pitää lähettää kutsu: älä unohda. Kouluhommien lukeminen ei luonnistu. Viisi minuuttia tätä ja viisi minuuttia Oksasta ja Lovecraftia. Pasilaa, ellei netti lagaisi. Kesätöiden miettimistä. KESÄN miettimistä. Verho on auringon edessä, olen vampyyri.
Jos menenkin ja tapaan ihmisiä, ei mulla oo niille mitään sanottavaa. En jaksaisi sanoa yhtikäs mitään. Mitä mä keksisin, mikä ei ole jo sanottu aikaisemmin. Ja ainaiset ihmissuhdekuviot, ja ainainen kreisibailaaminen, että jaksais taas sitä mielettömyyttä. Olipas ilta, huhhuh. Mitenkäs toi politiikka, tai vaikka filosofiset pohdinnat. Ehkä multa on vaan loppunut sanottava. Siinä tapauksessa ei kai mun auta muuta kuin pysyä poissa tai olla hiljaa. Mä en jaksa sanoa mitään, ellen tiedä, että se on sen arvosta, että päästän sen ulos itestäni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)